Lisäkilpirauhasen liikatoiminta oireet

Lisäkilpirauhaset ovat pienet rauhaset, jotka sijaitsevat kilpirauhasen takana ja säätelevät elimistön kalsiumtasapainoa tuottamalla lisäkilpirauhashormonia (PTH).
Lisäkilpirauhasen liikatoiminta (hyperparatyreoosi) tarkoittaa tilaa, jossa nämä rauhaset tuottavat liikaa PTH:ta, mikä johtaa veren kohonneeseen kalsiumpitoisuuteen (hyperkalsemiaan). Tämä voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin, kuten luihin, lihaksiin, munuaisiin ja hermostoon.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminnan tyypit

Ensisijainen hyperparatyreoosi (primaarinen hyperparatyreoosi) on yleisin lisäkilpirauhasen liikatoiminnan muoto. Se johtuu tavallisesti hyvänlaatuisesta kasvaimesta, niin sanotusta adenoomasta, joka kehittyy yhteen lisäkilpirauhaseen. Tämä kasvain saa rauhasen tuottamaan ylimääräistä lisäkilpirauhashormonia (PTH), vaikka elimistön kalsiumtasot ovat jo riittävät tai jopa korkeat. Harvinaisissa tapauksissa syynä voi olla lisäkilpirauhassyöpä tai useamman rauhasen samanaikainen liikatoiminta. Tämä tila voi olla pitkään oireeton, mutta pitkällä aikavälillä se voi aiheuttaa vakavia ongelmia luustolle ja munuaistoiminnalle.

Toissijainen hyperparatyreoosi (sekundaarinen hyperparatyreoosi) ei johdu itse lisäkilpirauhasista, vaan on elimistön reaktio jatkuvaan matalaan veren kalsiumpitoisuuteen. Tyypillisin syy tähän on krooninen munuaisten vajaatoiminta, joka häiritsee D-vitamiinin aineenvaihduntaa ja johtaa alentuneeseen kalsiumin imeytymiseen. Tällöin lisäkilpirauhaset aktivoituvat ja alkavat tuottaa enemmän PTH:ta kalsiumtasapainon ylläpitämiseksi. Myös pitkäaikainen D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa samanlaisen tilanteen. Vaikka kyseessä on alun perin kehon puolustusmekanismi, jatkuva stimulaatio voi lopulta johtaa rauhasten liikakasvuun.

Kolmannen asteen hyperparatyreoosi (tertiäärinen hyperparatyreoosi) on harvinaisempi tila, joka kehittyy yleensä pitkään jatkuneen toissijaisen hyperparatyreoosin seurauksena. Kun lisäkilpirauhaset ovat joutuneet pitkään tuottamaan suuria määriä PTH:ta matalien kalsiumtasojen vuoksi, ne voivat lopulta muuttua autonomisiksi. Tämä tarkoittaa, että ne jatkavat hormonin liiallista tuotantoa, vaikka alkuperäinen syy – esimerkiksi munuaisten vajaatoiminta – olisi hoidettu tai veren kalsiumtasot olisivat normalisoituneet. Tällaisessa tilanteessa hormonintuotanto ei enää reagoi kehon säätelysignaaleihin ja voi aiheuttaa vakavaa hyperkalsemiaa.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminnan oireet

Usein oireet kehittyvät hitaasti, ja alkuvaiheessa ne voivat olla huomaamattomia tai yleisluontoisia, kuten väsymys ja lievä lihasheikkous. Pitkälle edenneessä vaiheessa oireet muuttuvat selkeämmiksi ja vaikuttavat useisiin kehon osa-alueisiin.

Yksi yleisimmistä oireista on luuston haurastuminen. Ylimääräinen PTH lisää kalsiumin vapautumista luista verenkiertoon, mikä johtaa luukadon kehittymiseen eli osteoporoosiin. Tämän seurauksena luut voivat murtua helpommin, erityisesti iäkkäillä henkilöillä.

Virtsateiden ongelmat ovat toinen yleinen oire, koska korkeampi veren kalsiumpitoisuus kuormittaa munuaisia. Tämä voi johtaa munuaiskivien muodostumiseen, joka aiheuttaa voimakasta kipua selässä tai kyljessä, erityisesti virtsatessa. Pitkään jatkuva tila voi jopa heikentää munuaisten toimintaa.

Hermoston ja lihasten oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena, lihaskipuina, masennuksena, muistin heikkenemisenä ja keskittymisvaikeuksina. Korkea kalsium vaikuttaa hermoston toimintaan ja voi aiheuttaa tunne-elämän häiriöitä tai jopa sekavuutta erityisesti iäkkäillä ihmisillä.

Ruoansulatuskanavan häiriöt, kuten pahoinvointi, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja ummetus, voivat liittyä kohonneeseen kalsiumpitoisuuteen. Joissain tapauksissa esiintyy myös laihtumista ilman selvää syytä.

Taudin eteneminen ja komplikaatiot

Jos lisäkilpirauhasen liikatoimintaa ei havaita ajoissa tai sitä ei hoideta asianmukaisesti, tila voi edetä ja aiheuttaa vakavia komplikaatioita. Tauti kehittyy usein hitaasti, mutta sen vaikutukset voivat olla merkittäviä pitkällä aikavälillä.

Aluksi potilas saattaa kärsiä lähinnä lievästä väsymyksestä tai huomaamattomasta luukadosta. Kun sairaus etenee, osteoporoosi pahenee ja murtumariski kasvaa merkittävästi. Tämä voi heikentää elämänlaatua ja liikuntakykyä etenkin vanhemmalla iällä.

Toinen vakava seuraus on munuaisten vajaatoiminta, joka voi kehittyä toistuvien munuaiskivien tai pitkittyneen kalsiumkuormituksen seurauksena. Munuaiset joutuvat käsittelemään liiallista kalsiumia, mikä kuormittaa niitä ja voi johtaa pysyviin vaurioihin.

Sydämen rytmihäiriöt ja kohonnut verenpaine voivat myös kehittyä, koska ylimääräinen kalsium vaikuttaa sydänlihaksen ja verisuonten toimintaan. Lisäksi potilaan yleiskunto voi heikentyä merkittävästi kognitiivisten oireiden, ruokahaluttomuuden ja laihtumisen vuoksi.

Vakavimmissa tapauksissa hyperkalseeminen kriisi saattaa syntyä, mikä on hengenvaarallinen tila, jossa veren kalsiumpitoisuus nousee äkillisesti ja huomattavan korkeaksi. Se voi aiheuttaa vakavia sydän- ja munuaisongelmia sekä tajunnan häiriöitä ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.

Lisäkilpirauhasen liikatoiminnan etenemisen ehkäisy

Seuraavat elämäntavat ja toimenpiteet voivat auttaa hidastamaan lisäkilpirauhasen liikatoiminnan etenemistä ja ehkäisemään sen vakavia komplikaatioita:

Ilmoita lääkärillesi, jos sinulla on suvussa esiintynyt lisäkilpirauhasen liikatoimintaa tai muita endokriinisiin rauhasiin liittyviä kasvaimia. Sukuanamneesi voi auttaa lääkäriä arvioimaan sairastumisriskiäsi tarkemmin ja suunnittelemaan oikeanlaisen seurannan.

Hakeudu lääkäriin tai terveyskeskukseen, jos tunnet olosi nestehukkaiseksi (esimerkiksi jatkuva janontunne) tai jos liikkumiskykysi on heikentynyt tapaturman tai muun sairauden vuoksi. Nämä tilanteet voivat vaikuttaa kehon kalsiumtasapainoon ja lisätä riskiä munuaiskivien, lihaskouristusten, kasvojen lihasnykäysten tai puutumisen kaltaisiin oireisiin, erityisesti leikkauksen jälkeen.

Jos olet juuri saanut hoitoa lisäkilpirauhasen liikatoimintaan (esimerkiksi leikkaushoitoa), on tärkeää juoda riittävästi vettä joka päivä – vähintään kaksi litraa – jotta veren kalsiumpitoisuus ei pääse kohoamaan liiallisen nestehukan seurauksena. Hyvä nesteytys auttaa pitämään kalsiumtason hallinnassa.

Jos sinulla on diagnosoitu lisäkilpirauhasen liikatoiminta, mutta sinulle ei ole tehty leikkausta, käy säännöllisesti seurantakäynneillä – vähintään kuuden kuukauden välein. Tällöin tehdään veren ja virtsan laboratoriotutkimuksia, luuston tiheysmittauksia, munuaisten toimintakokeita ja tarkistetaan veren kalsiumtasot. Näin voidaan seurata taudin etenemistä ja aloittaa tarvittaessa oikea hoito ajoissa.