Kuinka kauan silmätulehdus tarttuu ja miten estää sen leviäminen?

Silmätulehdus, erityisesti sidekalvontulehdus (konjunktiviitti), on yleinen vaiva, joka voi johtua monista eri tekijöistä, kuten bakteereista, viruksista, allergeeneista tai ärsytyksistä. Vaikka kaikki silmätulehdukset eivät ole tarttuvia, monet niistä voivat levitä helposti ihmisestä toiseen, erityisesti päiväkodeissa, kouluissa ja muissa läheistä kontaktia sisältävissä ympäristöissä. Tartunnan leviämisen estäminen on tärkeää paitsi omaksi suojaksi, myös läheisten ja yhteisön hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Mikä aiheuttaa silmätulehduksen ja miten se tarttuu?

Silmätulehduksen voi aiheuttaa useat eri tekijät, joista yleisimmät ovat bakteerit ja virukset. Näiden lisäksi myös allergiat ja ärsyttävät aineet, kuten savut tai kemikaalit, voivat laukaista tulehduksen. Tarttuvuus kuitenkin liittyy pääasiassa virus- ja bakteeriperäisiin tulehduksiin.

Virusperäinen sidekalvontulehdus on erittäin tarttuva ja leviää usein pisaratartuntana yskimisen tai aivastelun kautta. Lisäksi se voi tarttua käsien ja silmien kautta, jos esimerkiksi sairastunut henkilö koskettaa silmäänsä ja sen jälkeen ovea tai toisen henkilön kättä. Bakteeriperäinen sidekalvontulehdus voi myös tarttua helposti kosketuksen välityksellä, esimerkiksi jakamalla pyyhkeitä tai meikkejä. Allerginen tai ärsytykseen perustuva silmätulehdus ei sen sijaan tartu lainkaan ihmisestä toiseen.

Kuinka kauan silmätulehdus on tarttuva?

Tulehduksen tarttuvuus riippuu sen aiheuttajasta. Virusperäinen silmätulehdus voi olla tarttuva jo muutamia päiviä ennen oireiden ilmaantumista ja pysyä tartuttavana jopa 7–14 päivän ajan oireiden alettua. Erityisesti silmästä tuleva eritteen määrä ja punoitus kertovat siitä, että tartuntariski on yhä olemassa.

Bakteeriperäisessä tulehduksessa tartuttavuus usein vähenee merkittävästi antibioottihoidon alettua. Tyypillisesti henkilö ei ole enää tartuttava noin 24–48 tuntia hoidon aloituksesta, mutta ilman hoitoa tulehdus voi pysyä tartuttavana pidempään.

On tärkeää huomioida, että tartuttavuuden huippu osuu usein oireiden alkuvaiheeseen, jolloin silmät vuotavat ja punoittavat selvästi. Vaikka oireet helpottavat, silmät voivat edelleen levittää taudinaiheuttajia, jos hygieniasta ei huolehdita riittävästi. Tartunnan estämiseksi onkin suositeltavaa pysyä poissa töistä, koulusta tai päivähoidosta ainakin niin kauan, kunnes silmissä ei ole enää vuotoa ja punoitus on lieventynyt.

Kuinka estää tartunta?

Silmätulehduksen leviämisen estäminen perustuu ennen kaikkea hyvään hygieniaan ja tiettyjen varotoimien noudattamiseen arjessa. Koska erityisesti virus- ja bakteeriperäinen sidekalvontulehdus leviävät helposti suorassa tai epäsuorassa kontaktissa, tartunnan ehkäisyyn tarvitaan huolellisuutta.

Käsien pesu on tärkein yksittäinen keino tartuntojen estämiseksi. Kädet tulisi pestä saippualla aina ennen silmien tai kasvojen koskettamista sekä wc-käynnin, niistämisen tai sairastuneen henkilön hoitamisen jälkeen. Käsidesi voi olla hyödyllinen lisä etenkin tilanteissa, joissa käsienpesumahdollisuutta ei ole heti saatavilla.

Lisäksi on suositeltavaa välttää silmien hieromista ja koskettelua, sillä monet taudinaiheuttajat leviävät helposti limakalvojen kautta. Jos perheessä tai työyhteisössä on joku, jolla on silmätulehdus, kannattaa olla erityisen tarkkana: ei tule jakaa pyyhkeitä, tyynyjä, kosmetiikkaa tai silmämeikkejä muiden kanssa.

Lasten kohdalla varotoimia tarvitaan erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa, joissa infektiot leviävät nopeasti. Lapsi, jolla on tarttuva silmätulehdus, on hyvä pitää kotona, kunnes oireet — erityisesti silmän vuoto — ovat selvästi vähentyneet tai hoito on tehonnut.

Milloin hakeutua lääkäriin?

Vaikka monet silmätulehdukset paranevat itsestään tai lievällä kotihoidolla, on tilanteita, joissa lääkärin arvio on välttämätön. Erityisesti silloin, kun oireet pahenevat tai eivät ala lievittyä muutamassa päivässä, on syytä varata aika vastaanotolle.

Jos tulehdukseen liittyy voimakasta silmäkipua, näön hämärtymistä, valonarkuutta tai voimakasta turvotusta silmän ympärillä, kyseessä voi olla vakavampi silmäsairaus, joka vaatii pikaisesti tarkempia tutkimuksia ja hoitoa. Samoin jos silmätulehdus uusiutuu usein tai oireilee vain toisessa silmässä, se voi viitata taustalla olevaan rakenteelliseen tai immunologiseen ongelmaan.

Pienillä lapsilla ja vauvoilla silmätulehdukset voivat kehittyä nopeasti, joten oireiden ilmetessä kannattaa mieluummin hakeutua tarkistukseen matalalla kynnyksellä. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä antibioottitippoja bakteeritulehduksiin tai ohjata jatkotutkimuksiin.

Silmätulehduksen hoito kotona

Monet lievät silmätulehdukset voidaan hoitaa kotona ilman reseptilääkkeitä, kunhan oireet pysyvät hallinnassa ja eivät viittaa vakavampaan tilaan. Hoidon tärkein tavoite on lievittää ärsytystä, poistaa eritteitä ja estää taudin leviämistä edelleen.

Ensimmäiseksi on tärkeää puhdistaa silmä eritteistä säännöllisesti. Tämä onnistuu parhaiten käyttämällä keitettyä ja jäähtynyttä vettä tai apteekista saatavaa keittosuolaliuosta. Pehmeä, puhdas sideharso tai vanulappu kostutetaan nesteellä ja silmä pyyhitään sisänurkasta ulkonurkkaan päin. Jokaiselle pyyhkäisylle kannattaa käyttää uutta puhdasta lappua, eikä samaa lappua tule käyttää molempiin silmiin ristiin.

Kylmä- tai lämpöhauteet voivat tuoda helpotusta, riippuen oireista. Esimerkiksi ärtyneeseen ja kutisevaan silmään viileä haude voi lievittää epämukavuutta. Jos silmä tuntuu puolestaan kuivalta tai kirvelevältä, lämmin haude voi auttaa eritteiden poistumista.

Apteekista on saatavilla ilman reseptiä kosteuttavia silmätippoja eli keinokyyneliä, jotka voivat helpottaa kuivuutta ja lievää ärsytystä. Jos epäillään allergista silmätulehdusta, antihistamiinisilmätipat voivat olla avuksi.

On tärkeää välttää piilolinssien käyttöä tulehduksen aikana ja heittää pois käytössä olleet piilolinssit sekä vanhat silmämeikit, sillä ne voivat sisältää taudinaiheuttajia.

Silmätulehduksen uusiutuminen ja pitkäaikaisseuraukset

Vaikka useimmat silmätulehdukset paranevat nopeasti ja täysin, osa ihmisistä saattaa kärsiä toistuvista tai kroonistuvista tulehduksista. Erityisesti allerginen sidekalvotulehdus tai krooninen blefariitti (luomireunan tulehdus) voivat oireilla pitkään ja palata uudestaan esimerkiksi siitepölykauden aikana tai stressin yhteydessä.

Toistuvat tulehdukset voivat olla merkki siitä, että silmien suojamekanismit ovat heikentyneet, tai taustalla voi olla jokin altistava tekijä kuten roskaantuneet piilolinssit, vanhentuneet meikit tai huono silmähygienia. Myös tietyt ihosairaudet kuten ruusufinni voivat lisätä silmäoireita. Tällaisissa tapauksissa silmälääkärin tutkimus ja pidempiaikainen hoitosuunnitelma ovat usein tarpeen.

Jos silmätulehduksia ei hoideta asianmukaisesti, harvinaisissa tapauksissa seurauksena voi olla sarveiskalvon tulehdus (keratiitti), joka voi vaikuttaa näkökykyyn. Pitkittyneessä tulehduksessa silmä voi myös jäädä valonarkaksi tai ärtyneeksi pitkäksi aikaa.

Uusien tulehdusten ehkäisemiseksi kannattaa kiinnittää huomiota päivittäiseen silmähygieniaan, käyttää puhtaita silmämeikkejä, noudattaa oikeaa piilolinssien käyttöä ja hakeutua lääkäriin ajoissa oireiden ilmaantuessa. Ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää niille, joilla on aiempaa alttiutta tulehduksille.