Miksi herään tukehtumisen tunteeseen?

Herääminen yöllä tukehtumisen tunteeseen on pelottava ja hämmentävä kokemus. Moni kuvaa tunnetta niin, että ilma ei kulje, kurkku tuntuu sulkeutuvan tai henki ei meinaa millään kulkea. Tällainen äkillinen herääminen voi aiheuttaa paniikinomaisen reaktion: sydän hakkaa, hengitys on katkonaista, ja keho on valppaana ikään kuin hengenvaaran keskellä.

Vaikka tällainen kokemus voi olla satunnainen ja vaaraton, toistuvana se saattaa viitata piilevään terveysongelmaan, joka vaatii huomiota. Tukehtumisen tunne voi johtua fyysisistä tekijöistä, kuten hengitysteiden tukkeumasta tai refluksista, mutta myös psyykkisistä syistä, kuten ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä. Oireiden taustalla voi olla myös vakavampi unihäiriö, kuten uniapnea.

Yleisimmät syyt tukehtumisen tunteeseen herätessä

Tukehtumisen tunteen taustalla voi olla useita erilaisia syitä, ja usein ne liittyvät hengityksen säätelyyn unen aikana. Yleisimpiä aiheuttajia ovat unihäiriöt, kuten uniapnea, mutta myös ruuansulatusjärjestelmän vaivat, kuten refluksi, voivat olla merkittävä tekijä. Lisäksi psyykkiset syyt, kuten ahdistus ja paniikkikohtaukset, voivat ilmetä fyysisinä hengitysoireina öisin.

Yksi tunnetuimmista syistä on obstruktiivinen uniapnea, jossa ylähengitystiet romahtavat osittain tai kokonaan unen aikana. Tällöin hengitys katkeaa toistuvasti yön aikana, mikä johtaa siihen, että keho herättää ihmisen pintaan tai hereille saadakseen ilman taas kulkemaan. Tähän heräämiseen liittyy usein tunne tukehtumisesta, hengenahdistuksesta tai kurkun kuristuksesta.

Toinen yleinen syy on refluksitauti, jossa mahalaukun hapanta sisältöä nousee ylös ruokatorveen ja joskus jopa kurkunpäähän asti. Yöllä makuuasennossa tämä ilmiö korostuu ja voi ärsyttää hengitysteitä, aiheuttaen yskää, limaa ja tukehtumisen tunnetta. Monet refluksia sairastavat eivät edes huomaa närästystä, vaan heidän ensioireensa voi olla juuri tämä yöllinen tukehtumisen tunne.

Myös psyykkiset tekijät, kuten ahdistus ja paniikkihäiriö, voivat aiheuttaa yöllisiä kohtauksia, joissa ihminen herää tunne siihen, ettei saa henkeä. Tällöin syynä ei välttämättä ole hengitysteiden tukkeuma, vaan autonomisen hermoston reaktio, joka muistuttaa hyperventilaatiota tai säikähtämistä. Keho reagoi uneen liittyvään alitajuiseen stressiin voimakkaasti, mikä voi tuntua täysin fyysiseltä vaivalta.

Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi nenän tukkoisuus, kuorsaus, runsas limaneritys tai harvinaisemmat vaivat, kuten kurkunpään kouristus (laryngospasmi), jossa kurkunpään lihakset supistuvat äkillisesti ja estävät ilman kulun hetkellisesti. Tämä voi laukaista voimakkaan tukehtumisen tunteen ja äkillisen heräämisen.

Uniapnea ja hengityskatkokset

Yksi yleisimmistä syistä tukehtumisen tunteeseen yöllä on uniapnea, erityisesti obstruktiivinen uniapnea. Tässä tilassa hengitystiet ahtautuvat tai sulkeutuvat hetkellisesti unen aikana, mikä estää ilman kulun keuhkoihin. Tämän seurauksena keho kokee hapenpuutetta ja reagoi herättämällä ihmisen joko kokonaan hereille tai kevyempään unen vaiheeseen. Usein tämä tapahtuu toistuvasti yön aikana, jolloin unesta tulee katkonaista ja palautumattomampaa.

Tukehtumisen tunne liittyy siihen hetkeen, jolloin hengityskatkos päättyy ja keho pyrkii ottamaan syvän henkäyksen. Monet kokevat herätessään painetta kurkussa, ilmaa haukkovan tunteen tai jopa kuristumista muistuttavan reaktion. Tämä voi olla hyvin ahdistavaa ja aiheuttaa pelkoa mennä takaisin nukkumaan.

Uniapnean muita tyypillisiä oireita ovat voimakas kuorsaus, päiväväsymys, keskittymiskyvyn heikkeneminen ja päänsäryt aamuisin. Usein henkilö ei itse tiedosta hengityskatkoja, vaan kumppani huomaa ne.

Jos epäilet uniapneaa, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Diagnoosi tehdään usein kotona tai unilaboratoriossa tehtävällä unitutkimuksella. Hoitona käytetään mm. CPAP-laitetta, joka ylläpitää hengitysteiden avoimuutta ylipaineen avulla, sekä mahdollisia elintapamuutoksia kuten painonhallintaa tai uniasennon korjaamista.

Refluksitauti ja yöllinen närästys

Toinen merkittävä syy yölliseen tukehtumisen tunteeseen on refluksitauti (GERD), jossa mahalaukun happamia sisältöjä nousee ruokatorveen. Yöllä, erityisesti makuuasennossa, happo voi päästä ylemmäs – jopa kurkunpäähän tai henkitorveen asti – aiheuttaen voimakkaan ärsytysreaktion. Tämä voi tuntua poltteena, paineena rinnassa tai äkillisenä yskänä ja tukehtumisen tunteena.

Erityisen hankala muoto tästä on niin kutsuttu hiljainen refluksi (laryngofaryngeaalinen refluksi), jossa närästystä ei välttämättä tunnu lainkaan, mutta oireet kohdistuvat nieluun ja hengitysteihin. Tällöin voi esiintyä jatkuvaa kurkkukipua, käheytymistä, limaisuutta tai yöllistä hengenahdistusta ilman varsinaista vatsavaivaa.

Refluksin riskiä lisäävät mm. raskaat tai mausteiset ateriat ennen nukkumaanmenoa, ylipaino, alkoholi ja tietyt lääkkeet. Myös nukkuminen täysin makuulla ilman pään korotusta voi pahentaa oireita.

Hoitoon kuuluu usein ruokavaliomuutoksia (esimerkiksi rasvaisten tai happamien ruokien välttäminen), aterioiden ajoituksen säätely (ei syömistä myöhään illalla) ja sängynpään kohottaminen. Tarvittaessa käytetään myös happonestolääkkeitä (esimerkiksi omepratsoli), jotka vähentävät mahalaukun happamuutta ja suojaavat ruokatorvea.

Psyykkiset syyt: ahdistus ja paniikkikohtaukset

Kaikki tukehtumisen tunteet eivät ole seurausta fyysisistä tekijöistä – psyykkiset syyt voivat olla yhtä voimakkaita ja todellisia. Yöllinen paniikkikohtaus tai ahdistuskohtaus voi herättää ihmisen äkisti sydämen tykytykseen, hyperventilaatioon ja tukehtumisen kaltaiseen tunteeseen.

Tällaiset kohtaukset voivat liittyä stressiin, huoliin tai traumaattisiin kokemuksiin, vaikka henkilö ei olisi niistä tietoisesti tietoinen ennen nukahtamista. Alitajunta voi käsitellä päivän tapahtumia unen aikana, mikä johtaa äkilliseen heräämiseen voimakkaan kehon reaktion kera.

Yölliset ahdistuskohtaukset voivat sisältää seuraavia oireita:

• Tunne ettei saa henkeä
• Painon tunne rinnassa
• Vapina, hikoilu tai kuumat aallot
• Pelko kuolemasta tai hallinnan menetyksestä
• Epätodellisuuden tunne

Näitä kohtauksia ei kannata vähätellä, mutta hyvä uutinen on, että ne ovat hoidettavissa. Tuki ja hoito voivat sisältää hengitysharjoituksia, rentoutumistekniikoita, psykoterapiaa ja tarvittaessa lääkitystä. Myös uniympäristön rauhoittaminen, säännöllinen unirytmi ja kofeiinin sekä alkoholin välttäminen voivat auttaa ehkäisemään kohtauksia.

Allergiat ja nenän tukkoisuus

Monilla ihmisillä esiintyy allergioita, jotka vaikuttavat erityisesti hengitysteihin. Yöllä nenän tukkoisuus, limakalvojen turvotus ja liman kertyminen voivat johtaa siihen, että hengitys vaikeutuu nenän kautta ja muuttuu suun kautta hengittämiseksi. Tämä taas altistaa hengityksen katkeilulle, kuorsaukselle ja jopa tukehtumisen tunteelle.

Erityisesti yöaikaiset allergiaoireet voivat johtua huonepölypunkeista, lemmikkien karvoista, homeesta tai huoneilman kuivuudesta. Kun nenä ei vedä kunnolla, limaa kertyy nieluun ja voi tuntua kuin kurkussa olisi jotain estämässä hengitystä. Herätessä tällöin voi tulla tunne, että ei saa kunnolla henkeä.

Tukkeutuneet hengitystiet voivat pahentua tietyissä nukkuma-asennoissa – esimerkiksi selällään nukkuminen voi helpottaa liman valumista kurkkuun. Tämä voi laukaista refleksinomaisen yskimisen tai jopa herätyksen.

Apuna voivat olla:

Allergialääkkeet, kuten antihistamiinit
Nenäsuihkeet, esimerkiksi kortikosteroidit tai keittosuolat
Ilmanpuhdistimet ja säännöllinen siivous
Nukkuma-asennon muutos, esimerkiksi kylkiasennossa nukkuminen
Jos epäilet allergioiden vaikuttavan uneesi, allergiatesteistä ja hoidon suunnittelusta voi keskustella lääkärin kanssa.

Milloin on syytä hakeutua lääkäriin?

Seuraavissa tilanteissa on syytä hakeutua ammattilaisen arvioon:

• Heräät usein öisin tukehtumisen tai hengenahdistuksen tunteeseen
• Koet samalla sydämen tykytystä, huimausta tai voimakasta ahdistusta
• Päiväväsymys häiritsee arkea
• Kuorsaat äänekkäästi tai läheisesi kertoo hengityskatkoista
• Kärsit usein yöllisestä yskästä, närästyksestä tai kurkun karheudesta

Lääkärikäynnillä voidaan kartoittaa oireiden luonne ja mahdolliset taustatekijät. Usein tarvitaan lisätutkimuksia, kuten unitutkimus, verikokeet, hengitystiearviointi tai mahalaukun tähystys, tilanteesta riippuen.