Clostridium difficile tarttuminen terveeseen

Clostridium difficile (C. difficile) on bakteeri, joka voi aiheuttaa vakavia suolistoinfektioita, erityisesti antibioottihoidon jälkeen. Vaikka tartunta yhdistetään usein sairaalapotilaisiin tai vanhuksiin, kysymys siitä, voiko terve ihminen saada tartunnan, on entistä ajankohtaisempi. Ympäristötekijät, antibioottien käyttö ja hygieniakäytännöt vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesti tartunta leviää myös niille, joilla ei ole perinteisiä riskitekijöitä.

Mikä on Clostridium difficile?

Clostridium difficile on grampositiivinen, itiöitä muodostava bakteeri, joka kuuluu normaalisti joidenkin ihmisten suolistoflooraan. Ongelmaksi se muodostuu, kun suoliston normaali bakteeritasapaino häiriintyy – useimmiten laajakirjoisen antibioottihoidon seurauksena. Tällöin C. difficile voi lisääntyä hallitsemattomasti ja tuottaa toksiineja, jotka aiheuttavat tulehdusreaktion suolistossa.

Tavallisimpia oireita ovat vetinen ripuli, vatsakivut ja kuume. Vakavissa tapauksissa voi kehittyä pseudomembranoottinen koliitti – vakava paksusuolitulehdus, joka voi vaatia sairaalahoitoa tai jopa leikkausta. Vaikka infektio on yleisin sairaalaympäristössä, C. difficile -tartuntoja esiintyy yhä useammin myös yhteisössä – mikä tekee siitä merkittävän kansanterveydellisen haasteen.

Tartuntatavat

Clostridium difficile leviää pääasiassa fekaalis-oraalisella reitillä, eli bakteerin itiöt siirtyvät ulosteesta suun kautta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi, jos kädet eivät ole puhtaat wc-käynnin jälkeen tai jos henkilö koskettaa saastunutta pintaa ja vie sen jälkeen kädet suulle. C. difficilen itiöt ovat erittäin kestäviä ja voivat säilyä ympäristössä viikkoja tai jopa kuukausia, erityisesti sairaalaympäristöissä.

Toinen merkittävä tartuntatapa on kontaminoituneiden pintojen tai esineiden kautta tapahtuva tartunta. Esimerkiksi wc-istuimet, ovenkahvat, pesualtaat ja sairaalalaitteet voivat toimia bakteerin välittäjinä, jos niitä ei puhdisteta kunnolla. Siksi riittävä pintojen desinfiointi on tärkeää erityisesti paikoissa, joissa liikkuu paljon ihmisiä.

Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa tartuntariski on erityisen suuri. C. difficile -infektioita esiintyy usein potilailla, jotka ovat saaneet antibioottihoitoa tai ovat muuten heikentyneessä kunnossa. Hoitohenkilökunta tai vierailijat voivat tietämättään levittää bakteeria käsien tai vaatteiden välityksellä, jos hygieniakäytäntöjä ei noudateta tarkasti.

Voiko terve ihminen sairastua?

Terveellä ihmisellä riski saada Clostridium difficile -tartunta on yleisesti ottaen hyvin pieni, mutta ei täysin olematon. Tartunnan saaminen edellyttää yleensä suoliston mikrobiomin häiriintymistä – esimerkiksi laajakirjoisen antibioottikuurin jälkeen. Ilman tällaista taustatekijää C. difficile ei yleensä pysty aiheuttamaan oireista infektiota, vaikka itiöitä olisi elimistössä.

On kuitenkin olemassa useita riskitekijöitä, jotka voivat lisätä tartuntariskiä myös muuten terveellä henkilöllä:

• Antibioottien käyttö, erityisesti useiden kuurien aikana tai vahvojen antibioottien kanssa.
• Ikä, erityisesti yli 65-vuotiailla riski kasvaa.
• Pitkäaikainen oleskelu sairaalassa tai hoitolaitoksessa.
• Heikentynyt immuunijärjestelmä, esimerkiksi kroonisten sairauksien tai lääkityksen vuoksi.

Vaikka täysin terve ihminen ilman näitä riskitekijöitä sairastuu harvoin, altistuminen itiöille on silti mahdollista, erityisesti jos hygieniakäytännöt eivät ole kunnossa. Tämä tekee ennaltaehkäisystä tärkeää myös yhteisöissä ja kotona, ei pelkästään sairaaloissa.

Mitkä ovat Clostridium difficile -tartunnan oireet?

Clostridium difficile -infektio voi aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka vaihtelevat lievästä vakavaan. Yleisin oire on ripuli, joka voi olla jatkuvaa ja vaihdella lievästä vaikeaan. Joissakin vakavissa tapauksissa ulosteessa voi esiintyä verta, mikä viittaa suolen limakalvovaurioon. Kuume on tavallinen infektio-oire ja voi esiintyä yhdessä muiden oireiden kanssa. Vatsakrampit ja kipu alavatsalla ovat myös yleisiä ja voivat aiheuttaa epämukavuutta. Kun infektio pahenee, saattaa esiintyä pahoinvointia ja oksentelua. Pitkittynyt ripuli voi johtaa ravintoaineiden menetykseen, ruokahaluttomuuteen ja laihtumiseen. Nestehukka on myös mahdollinen seuraus jatkuvasta ripulista. Lisäksi nopea sydämen syke voi viitata elimistön stressitilaan, ja vatsa voi muuttua kosketusherkäksi tai pehmeäksi.

C. difficile -ripulioireet ilmenevät yleensä 5–10 päivän kuluessa antibioottihoidon aloittamisesta, mutta ne voivat ilmetä jo ensimmäisenä päivänä tai jopa vasta kahden kuukauden kuluttua. Mikäli ripulia esiintyy yli kolme kertaa päivässä ja se kestää yli kaksi päivää, on suositeltavaa hakeutua lääkäriin tarkempaa tutkimusta ja hoitoa varten.

Clostridium difficile -infektion hoitomenetelmät

Ensimmäinen askel Clostridium difficile -infektion hoidossa on yleensä antibioottihoidon keskeyttäminen, erityisesti jos sen katsotaan olevan infektion aiheuttaja. Tämän jälkeen lääkäri voi määrätä vaihtoehtoisia antibiootteja, kuten vankomysiiniä tai metronidatsolia, jotka tehoavat C. difficilen bakteereihin ja samalla tukevat suoliston hyödyllisten bakteerien palautumista.

Hoidon aloittamisen jälkeen kuume laskee tyypillisesti 2–3 päivän kuluessa, ja ripulioireet helpottuvat yleensä 3–4 päivän sisällä. Jos potilaalla esiintyy merkittävää nestehukkaa ripulin seurauksena, voidaan suositella Oresol-liuoksen nauttimista tai suonensisäistä nesteytystä elimistön tasapainon palauttamiseksi.

Vakavissa tapauksissa saatetaan tarvita lisähoitoja, kuten probioottien käyttöä suoliston bakteerikannan tasapainottamiseksi tai jopa leikkausta, mikäli paksusuolen tulehdus etenee vaaralliselle tasolle. Probiootit voivat auttaa vahvistamaan suoliston normaalia mikrobistoa ja tukemaan toipumista.

On erityisen tärkeää seurata potilaan vointia hoidon jälkeen, sillä Clostridium difficile -infektio voi uusiutua ja toistuessaan usein pahenee. Siksi sekä hoidon aikainen että sen jälkeinen tarkka seuranta ovat avainasemassa komplikaatioiden estämiseksi ja terveyden palauttamiseksi.

Ehkäisy ja hygienia

Clostridium difficilen leviämisen ehkäisemiseksi tärkeintä on hyvä henkilökohtainen hygienia, ympäristön huolellinen puhtaanapito sekä vastuullinen antibioottien käyttö. Käsien peseminen saippualla ja vedellä, erityisesti wc-käynnin tai potilaan hoitamisen jälkeen, on tehokkain tapa poistaa itiöt ja estää niiden leviämistä. Pelkkä käsidesi ei riitä, sillä se ei tehoa C. difficilen muodostamiin itiöihin. Ympäristön desinfiointi on myös oleellista – esimerkiksi sairaalaympäristöissä tai hoivakodeissa tulee puhdistaa kaikki usein kosketeltavat pinnat, kuten ovenkahvat ja wc-tilat, klooripohjaisilla desinfiointiaineilla. Lisäksi antibioottien käyttöä on harkittava tarkoin: niitä ei tule käyttää turhaan, sillä ne voivat häiritä suoliston normaalia bakteeritasapainoa ja lisätä alttiutta infektiolle. Lääkärin ohjeita tulee noudattaa tarkasti ja koko kuuri on syytä käyttää loppuun asianmukaisesti.

Clostridium difficile muodostaa merkittävän uhan erityisesti terveydenhuollon ympäristöissä, mutta tartuntariski voi koskettaa myös muuten terveitä henkilöitä tietyissä olosuhteissa. Vaikka riski terveelle ihmiselle on pieni, perushygieniasta huolehtiminen ja antibioottien vastuullinen käyttö ovat tärkeitä ehkäiseviä keinoja.