Pitkälle edennyt polven nivelrikko

Polven nivelrikko on yleisin nivelrikon muoto ja yksi merkittävimmistä syistä polvikipuun erityisesti ikääntyneillä ihmisillä. Nivelrikossa nivelen rustopinta rappeutuu vähitellen, mikä johtaa kipuun, jäykkyyteen ja liikkuvuuden heikkenemiseen. Prosessi on etenevä ja yksilöllinen – joillakin tauti etenee hitaasti vuosien mittaan, kun taas toisilla oireet voivat pahentua nopeastikin. Kun nivelrikko etenee pitkälle, polvinivel voi vaurioitua niin pahasti, että arjen perustavat toiminnot, kuten käveleminen tai portaiden nouseminen, käyvät erittäin vaikeiksi tai mahdottomiksi ilman apuvälineitä tai kirurgisia toimenpiteitä. Tässä vaiheessa puhutaan pitkälle edenneestä polven nivelrikosta, joka vaatii yleensä kattavampaa hoitoa ja mahdollisesti tekonivelleikkausta.

Pitkälle edenneen polven nivelrikon oireet

Pitkälle edenneessä vaiheessa polven nivelrikko aiheuttaa merkittäviä ja jatkuvia oireita, jotka vaikuttavat selvästi elämänlaatuun. Tyypillisin oire on voimakas ja lähes jatkuva polvikipu, joka pahenee liikkeessä ja rasituksen aikana mutta voi esiintyä myös levossa tai yöllä, jolloin se häiritsee unta. Kipua ei enää lievitä tavanomaiset kipulääkkeet yhtä tehokkaasti kuin sairauden varhaisessa vaiheessa.

Toinen keskeinen oire on polven liikerajoitus: polvi ei taivu tai oikene kunnolla, ja kävely muuttuu ontuvaksi tai vaivalloiseksi. Polvessa voi esiintyä turvotusta ja lämpöisyyttä tulehdustilasta johtuen. Monilla potilailla esiintyy myös rahinaa, naksumista tai jopa lukkoutumista liikkeen aikana, mikä kertoo nivelpintojen kulumasta ja mahdollisista irtokappaleista nivelontelossa.

Oireiden seurauksena toimintakyky heikkenee huomattavasti – portaiden nousu, pitkät kävelymatkat tai seisominen voivat olla kivuliaita tai mahdottomia. Tämä johtaa usein liikkumisen vähentymiseen, joka puolestaan voi pahentaa lihaskatoa ja kiihdyttää nivelrikon etenemistä entisestään. Psyykkisesti jatkuva kipu ja rajoittunut liikkuvuus voivat aiheuttaa masennusta, unettomuutta ja sosiaalista eristäytymistä.

Diagnoosi

Pitkälle edenneen polven nivelrikon diagnoosi perustuu sekä potilaan kertomiin oireisiin että lääkärin suorittamaan kliiniseen tutkimukseen. Diagnoosin tekeminen alkaa yleensä perusteellisella keskustelulla oireista: milloin kipu on alkanut, miten se on kehittynyt ajan mittaan, mitä liikkeitä tai tilanteita kipu pahentaa, ja onko levossa tapahtuva kipu tai yösärky yleistä. Lääkäri kysyy myös liikkumiskyvystä, mahdollisista nivelten napsumisista ja aiemmista hoidoista tai vammoista.

Fyysisessä tutkimuksessa lääkäri tarkastelee polven ulkomuotoa – onko siinä turvotusta, virheasentoa tai lihaskatoa. Hän kokeilee polven liikkuvuutta, arvioi nivelten jäykkyyttä sekä kuuntelee mahdollisia rahinaääniä nivelessä. Myös muiden nivelten tilaa voidaan tarkastella, sillä nivelrikko voi esiintyä useassa nivelessä samanaikaisesti.

Diagnoosin varmistamiseksi käytetään yleensä kuvantamistutkimuksia. Tavallinen röntgenkuva on ensisijainen tutkimusmenetelmä nivelrikon toteamiseksi. Röntgenissä nähdään muun muassa nivelraon kaventuminen, ruston kuluminen, mahdolliset luupiikit (osteofyytit) sekä nivelten virheasennot. Mikäli röntgen ei anna riittävää tietoa, tai jos epäillään myös pehmytkudosvaurioita tai muita sairauksia, voidaan käyttää magneettikuvausta (MRI). Magneettikuvaus tuo tarkemmin esiin nivelkapselin, nivelsiteiden ja ruston kunnon, ja on hyödyllinen etenkin epätyypillisissä tapauksissa.

Nivelrikon vaikeusastetta voidaan luokitella esimerkiksi Kellgren–Lawrence-asteikolla, joka arvioi röntgenlöydösten perusteella, kuinka pitkälle tauti on edennyt. Asteikko vaihtelee lievästä muutoksesta (aste 1) täydelliseen nivelraon häviämiseen ja luumuutoksiin (aste 4). Pitkälle edennyt nivelrikko vastaa yleensä asteita 3–4.

Hoitovaihtoehdot pitkälle edenneessä vaiheessa

Pitkälle edenneen polven nivelrikon hoidossa tavoitteena on lievittää kipua, parantaa liikkuvuutta ja ylläpitää potilaan toimintakykyä. Hoitovalinnat riippuvat oireiden voimakkuudesta, potilaan yleiskunnosta ja siitä, kuinka paljon nivel on vaurioitunut.

Lääkkeetön hoito on edelleen tärkeä osa myös pitkälle edenneessä vaiheessa. Fysioterapia auttaa säilyttämään lihasvoimaa ja nivelten liikkuvuutta. Erityisesti nelipäisen reisilihaksen (quadriceps) vahvistaminen voi parantaa polven tukevuutta ja vähentää kipua. Kevyt liikunta, kuten vesijumppa tai pyöräily, on suositeltavaa. Tukivälineet, kuten polvituet tai kävelykeppi, voivat helpottaa arjen liikkumista ja vähentää polveen kohdistuvaa kuormitusta.

Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti kipulääkkeitä, kuten parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä (NSAID), joko suun kautta tai paikallisesti voiteina. Jos kipu on erittäin voimakasta, voidaan harkita vahvempia kipulääkkeitä lyhytaikaiseen käyttöön. Nivelensisäiset kortisonipistokset voivat antaa tilapäistä helpotusta vaikeisiin kipukohtauksiin, mutta niiden toistuva käyttö ei ole suositeltavaa, sillä ne voivat vahingoittaa nivelen rakenteita. Hyaluronaattipistokset voivat joissain tapauksissa parantaa nivelten toimintaa ja lievittää oireita, mutta niiden teho vaihtelee yksilöllisesti.

Kirurgiset toimenpiteet tulevat kyseeseen silloin, kun konservatiiviset hoidot eivät enää tuo riittävää helpotusta. Useimmiten kyseessä on tekonivelleikkaus (polviproteesi), jossa vaurioitunut nivel korvataan keinonivelellä. Tämä on yleinen ja tehokas toimenpide pitkälle edenneessä nivelrikossa ja voi merkittävästi parantaa elämänlaatua, vähentää kipua ja palauttaa liikuntakyvyn. Leikkaukseen liittyy kuitenkin omat riskinsä, kuten tulehdus, veritulppa tai proteesin irtoaminen, joten päätös tehdään aina yksilöllisen arvion perusteella.

Tekonivelleikkaus ratkaisuna

Kun polven nivelrikko on edennyt niin pitkälle, että muu hoito ei enää tuota riittävää tulosta, tekonivelleikkaus voi olla ratkaiseva vaihtoehto. Tämä leikkaus on yksi yleisimmistä ja tehokkaimmista hoitomuodoista pitkälle edenneeseen nivelrikkoon. Tekonivelleikkauksen tarkoituksena on poistaa vaurioitunut polvinivel ja korvata se keinotekoisella nivelproteesisysteemillä, joka parantaa polven toimintakykyä, lievittää kipua ja lisää elämänlaatua.

Leikkauksen ajankohtaa pohdittaessa lääkärit arvioivat potilaan oireet, yleiskunnon ja polven vaurion asteet. Tekonivelleikkaus tulee yleensä kysymykseen, kun potilas kokee voimakasta kipua, joka rajoittaa päivittäistä elämää, ja silloin, kun muut hoitovaihtoehdot, kuten fysioterapia ja lääkkeet, eivät enää tarjoa merkittävää helpotusta. Leikkaus on erityisen suositeltavaa silloin, kun röntgen- tai magneettikuvassa näkyy vakavia rustovaurioita ja nivelten vääristymiä, jotka estävät normaalin liikkumisen.

Leikkauksen kulku: Tekonivelleikkaus on yleensä toimenpide, joka suoritetaan yleisanestesiassa. Leikkauksessa polven vaurioituneet osat poistetaan ja tilalle asetetaan proteesi, joka voi olla kokonaan tai osittain keinotekoinen. Proteesin materiaalit vaihtelevat, mutta tavallisesti käytetään kestäviä metalleja ja muoveja, jotka jäljittelevät luonnollisen nivelen liikkeitä. Leikkaus voi kestää useita tunteja ja vaatii potilaan sairaalassaoloa yleensä muutaman päivän ajan.

Toipuminen ja kuntoutus: Leikkauksen jälkeen potilas tarvitsee aikaa toipumiseen ja kuntoutukseen. Aluksi polven liikkuvuus on rajoitettu, ja potilas tarvitsee tukea kävelyyn. Fysioterapian rooli on keskeinen leikkauksen jälkeen, sillä se auttaa palauttamaan polven liikkuvuuden ja vahvistamaan ympäröiviä lihaksia. Kuntoutus voi kestää useita kuukausia, mutta suurin osa potilaista kokee merkittävän kivunlievityksen ja toiminnan palautumisen ensimmäisten kuukausien aikana.

Tekonivelleikkauksen tulokset: Tekonivelleikkauksen jälkeen potilaat kokevat usein huomattavaa helpotusta polven kivussa ja voivat palata moniin päivittäisiin aktiviteetteihin, kuten kävelyyn, portaiden nousuun ja jopa kevyen liikunnan harrastamiseen. Leikkaus ei kuitenkaan palauta polven täydellistä alkuperäistä toimintakykyä, mutta se parantaa huomattavasti elämänlaatua ja mahdollistaa kivuttomamman liikkumisen.

Elämä pitkälle edenneen nivelrikon kanssa

Pitkälle edennyt polven nivelrikko voi olla elämää rajoittava sairaus, mutta oikeanlaisten hoitojen ja sopeutumisen avulla voidaan parantaa elämänlaatua ja vähentää kipua. Elämä nivelrikon kanssa vaatii usein sopeutumista ja jatkuvaa kivunhallintaa, mutta myös psyykkistä valmistautumista elämään sairauden kanssa.

Arjen sopeutuminen ja kivunhallinta: Nivelrikon kanssa elävä henkilö joutuu usein mukauttamaan päivittäistä elämäänsä kivun ja liikkumisen rajoitusten mukaan. Tämä voi tarkoittaa sitä, että tietyt toiminnot, kuten pitkät kävelymatkat tai raskaiden esineiden nostaminen, ovat joko rajoitettavia tai vältettävä. Kivunlievitys voi olla joko lääkkeellistä tai ei-lääkkeellistä, kuten lämmin- tai kylmähoidot, joilla voidaan helpottaa paikallista tulehdusta ja kipua.

Tukipalvelut ja vertaistuki: Pitkälle edenneen polven nivelrikon kanssa elämisessä voi olla tärkeää myös sosiaalinen tuki. Perhe, ystävät ja vertaistukiryhmät voivat tarjota apua, tukea ja ymmärrystä, kun polven liikkuminen on rajoittunutta. Lisäksi potilas voi hyötyä ammattilaisen, kuten fysioterapeutin tai ortopedin, ohjauksesta elämänlaadun parantamiseksi.

Pitkäaikaisvaikutukset elämänlaatuun: Nivelrikko voi vaikuttaa monin tavoin elämänlaatuun. Pitkään kestävä kipu ja liikkumisen rajoitteet voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, ja tämä voi johtaa elämän hallinnan tunteen heikkenemiseen. Siksi on tärkeää, että potilas saa oikea-aikaista tukea myös psykologisesti. Erityisesti nivelrikkoon liittyvä väsymys ja heikentynyt liikkuvuus voivat vaikuttaa motivaation ja itsetunnon säilyttämiseen.

Ennaltaehkäisy toisen polven tai muiden nivelten osalta: Vaikka nivelrikon kehittymisen estäminen on vaikeaa, tietyillä elämäntavoilla voidaan vähentää riskiä nivelrikon etenemiselle ja kehittymiselle toiseen polveen tai muihin niveliin. Painonhallinta, säännöllinen liikunta ja polvia suojaavat toimet voivat vähentää nivelten kuormitusta ja ehkäistä vaurioita. Erityisesti polven nivelrikon riskitekijöitä ovat ylipaino, liiallinen rasitus ja aiemmat vammat, joten näihin tekijöihin kiinnittäminen voi olla osa ennaltaehkäisevää hoitoa.