Liiallinen jodin saanti oireet

Jodi on välttämätön hivenaine, jota keho tarvitsee erityisesti kilpirauhasen toimintaan. Kilpirauhanen käyttää jodia tuottaakseen hormoneja, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua ja kehitystä. Riittävä jodinsaanti on tärkeää, mutta kuten monien ravintoaineiden kohdalla, myös liiallinen määrä voi olla haitallista.

Viime vuosina jodin saanti on herättänyt huomiota erityisesti siksi, että sen lähteet ovat monipuolistuneet. Monet ihmiset käyttävät ravintolisiä, jodioitua suolaa ja jodia sisältäviä elintarvikkeita samanaikaisesti, mikä voi johtaa saannin ylittymiseen.

Mikä aiheuttaa liiallisen jodin saannin?

Liiallinen jodin saanti johtuu yleensä useista samanaikaisista lähteistä. Yksi tavallisimmista syistä on suurten määrien nauttiminen ravintolisien muodossa – erityisesti, jos tuotteet sisältävät reilusti yli suositellun päivittäisen annoksen.

Toinen merkittävä lähde on merilevä, kuten kombu ja wakame, joita käytetään yhä enemmän esimerkiksi smoothieissa ja kasvisruokavaliossa. Nämä levät voivat sisältää moninkertaisesti suositellun määrän jodia jo pieninä annoksina.

Myös jotkin lääkkeet ja lääketieteelliset aineet voivat nostaa joditasoa liialliseksi. Esimerkiksi sydänlääke amiodaroni ja jotkin röntgentutkimuksissa käytettävät varjoaineet sisältävät suuria määriä jodia. Lisäksi jatkuva runsas jodioidun suolan käyttö voi ajan mittaan johtaa jodin liikasaantiin, etenkin jos ruokavalio on muutenkin jodipitoinen.

Liiallisen jodin saannin oireet

Liiallinen jodin saanti voi aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka vaihtelevat henkilöittäin sekä saannin määrän ja keston mukaan. Yllättävää kyllä, jodin liikasaanti voi johtaa sekä kilpirauhasen liikatoimintaan (hypertyreoosiin) että kilpirauhasen vajaatoimintaan (hypotyreoosiin).

Yksi tyypillisimmistä reaktioista on kilpirauhasen yliaktiivisuus, jolloin kilpirauhanen tuottaa liikaa hormoneja. Tällöin oireita voivat olla muun muassa sydämentykytys, vapina, laihtuminen, hikoilu, ärtyneisyys ja unettomuus. Näitä oireita voi esiintyä etenkin iäkkäillä ihmisillä tai niillä, joilla on aiempia kilpirauhasongelmia.

Toisaalta joillakin ihmisillä liiallinen jodi voi aiheuttaa kilpirauhasen toiminnan hidastumista. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus jodiparadoksiksi, sillä vaikka jodi on kilpirauhaselle välttämätöntä, sen liikasaanti voi häiritä hormonien tuotantoa. Vajaatoiminnan oireita voivat olla väsymys, palelu, ummetus, masentuneisuus, painonnousu ja ihon kuivuminen.

Lisäksi jodin liikasaanti voi aiheuttaa muita epämääräisiä oireita, kuten metallinen maku suussa, pahoinvointi, ripuli, päänsärky ja ihoreaktiot (esimerkiksi akne tai ihottuma). Pitkään jatkuessaan liikasaanti voi lisätä riskiä kilpirauhastulehdukselle (jodindusoitu tyreoidiitti) tai muille kilpirauhasen häiriöille.

Riskiryhmät ja erityistilanteet

Tietyt ihmisryhmät ovat herkempiä jodin liikasaannin vaikutuksille. Esimerkiksi henkilöt, joilla on taustalla kilpirauhasen sairaus, kuten Basedowin tauti tai Hashimoton tyreoidiitti, voivat reagoida pienempiinkin ylimääräisiin jodimäärin voimakkaasti.

Raskaana olevat ja imettävät naiset tarvitsevat jodia enemmän, mutta heidän tulisi silti välttää liikasaantia, sillä ylimääräinen jodi voi vaikuttaa sikiön tai vauvan kilpirauhasen kehitykseen. Vastasyntyneet ja pienet lapset ovat myös erityisen herkkiä, ja liikasaanti voi aiheuttaa heillä vakavia hormonitoiminnan häiriöitä.

Iäkkäät ihmiset, joiden elimistö ei enää säätele kilpirauhasen toimintaa yhtä tehokkaasti, voivat saada helposti oireita jodin määrän vaihtelusta. Samoin henkilöillä, jotka käyttävät jodia sisältäviä lääkkeitä tai ravintolisiä ilman lääkärin ohjeistusta, tulisi olla varovaisia.

Miten jodin saantia voi hallita?

Jodin saannin hallinta perustuu tasapainoon – kehon tarpeet tulee täyttää, mutta liikasaantia on vältettävä. Useimmille ihmisille riittävä jodi saadaan helposti monipuolisesta ruokavaliosta ilman lisäravinteita. On kuitenkin hyvä tunnistaa omat lähteet, etenkin jos käyttää erityistuotteita tai noudattaa erikoisruokavaliota.

Ensimmäinen askel on tarkistaa ravintolisien ja vitamiinivalmisteiden jodipitoisuus. Joissakin valmisteissa jodin määrä voi ylittää suositellun päivittäisen saannin moninkertaisesti. Jos ruokavaliossa on lisäksi runsaasti jodisuolaa tai jodipitoisia elintarvikkeita (esim. merilevät), kokonaiskulutus voi kasvaa huomaamatta liian suureksi.

Merilevien ja levävalmisteiden käyttöä tulisi rajoittaa erityisesti, jos niitä syödään säännöllisesti. Esimerkiksi kombu-merilevä voi sisältää jopa 2 000 mikrogrammaa jodia grammaa kohden – tämä on moninkertaisesti yli päivittäisen suosituksen.

Jos sinulla on kilpirauhasen sairauksia, olet raskaana tai käytät lääkkeitä, jotka sisältävät jodia (kuten amiodaroni), on tärkeää keskustella jodin saannista terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Lääkärin tai ravitsemusterapeutin avulla voidaan arvioida yksilöllinen tarve ja määrittää turvallinen saantitaso.

Yleisesti ottaen paras tapa hallita jodin saantia on noudattaa monipuolista, vaihtelevaa ja kohtuullista ruokavaliota – liioittelua välttäen.