Aivolisäkeperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta

Aivolisäkeperäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, eli sekundäärinen hypotyreoosi, on harvinainen kilpirauhasen toimintahäiriö, joka johtuu aivolisäkkeen toiminnan häiriöstä. Aivolisäke, joka sijaitsee aivojen alaosassa, on keskeinen osa endokriinijärjestelmäämme ja vastaa monien hormonien, kuten kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH), tuotannosta. TSH puolestaan säätelee kilpirauhasen toimintaa. Kun aivolisäke ei tuota riittävästi TSH:ta, kilpirauhanen ei pysty toimimaan normaalisti, vaikka itse kilpirauhanen olisi terve.

Kilpirauhasen rooli ja hormonien säätely

Kilpirauhanen sijaitsee kaulan etupuolella kurkunpään alapuolella, ja se on keskeinen elin kehon aineenvaihdunnan säätelyssä. Kilpirauhanen tuottaa hormoneja, kuten tyroksiinia (T4), trijodityroniinia (T3) ja kalsitoniinia, jotka säätelevät kehon energiankulutusta sekä kalsiumtasapainoa.

Syyt, esiintyvyys ja riskitekijät

Koska kilpirauhasen toiminta säädellään aivolisäkkeellä ja hypotalamuksella, kilpirauhasen häiriöt voivat johtua paitsi kilpirauhasen itsensä ongelmista myös näiden muiden elinten toiminnan häiriöistä. Kilpirauhasen liiallista toimintaa kutsutaan kilpirauhasen liikatoiminnaksi (hyperkiltirismin), ja kilpirauhasen vajaatoimintaa kutsutaan kilpirauhasen vajaatoiminnaksi (hypotyreoosi).

Toissijaisen hypotyreoosin syynä on aivolisäkkeen kyvyttömyys tuottaa kilpirauhasta stimuloivaa hormonia (TSH). Tämä johtuu yleensä aivolisäkkeen alueella sijaitsevasta kasvaimesta. Harvinaisissa tapauksissa syynä voi olla immuunijärjestelmän tulehdussolujen tai vierasaineiden (esim. rautakeräytymishäiriön aiheuttama rauta) tunkeutuminen aivolisäkkeeseen. Hypotyreoosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita ja vaikuttaa koko kehon toimintoihin. Normaali kehon toiminta hidastuu, mikä aiheuttaa henkistä ja fyysistä hidastumista. Oireet voivat olla lieviä tai vakavia. Vakavin muoto, nimeltään myxedema, on lääketieteellinen hätätila ja voi johtaa koomaan ja kuolemaan.

Toissijaisen hypotyreoosin riskitekijöitä ovat yli 50 vuoden ikä, naissukupuoli ja aiempi aivolisäkkeen tai hypotalamuksen toimintahäiriö.

Oireet ja taudinkuva

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikuttaa laajasti kehon toimintoihin, ja oireiden vakavuus vaihtelee lievästä vakavaan. Kehon aineenvaihdunta hidastuu, mikä johtaa henkiseen ja fyysiseen hitautumiseen.

Aivolisäkeperäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet ovat samankaltaisia kuin primaarisessa kilpirauhasen vajaatoiminnassa, mutta niiden vakavuus voi vaihdella. Koska syy liittyy aivolisäkkeeseen, myös muiden hormonien puute voi olla mahdollista, mikä voi aiheuttaa laajempia oireita. Yleisimpiä oireita ovat:

• Yleinen väsymys ja voimattomuus: Energiatasot voivat laskea merkittävästi, mikä vaikuttaa päivän toimintoihin.
• Hidas aineenvaihdunta: Painonnousu, kylmänherkkyys ja ummetus ovat yleisiä.
• Mielialan muutokset: Masennus, ahdistus ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia.
• Ihon ja hiusten muutokset: Iho voi olla kuiva ja hilseilevä, ja hiukset saattavat ohentua tai muuttua hauraiksi.
• Syke ja verenpaine: Hidas syke ja alhainen verenpaine voivat olla merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
• Naisten kuukautishäiriöt: Epäsäännölliset tai poikkeavat kuukautiset voivat esiintyä.
• Muiden hormonien puutteesta johtuvat oireet: Jos aivolisäkkeessä esiintyy laajempi toimintahäiriö, se voi aiheuttaa esimerkiksi kortisolin tai kasvuhormonin puutetta.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan 68 yleisimmin raportoitua oiretta

Diagnostiikka

Aivolisäkeperäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnosointi vaatii perusteellista selvitystyötä, joka sisältää sekä laboratoriokokeita että kuvantamistutkimuksia. Diagnostiikkaprosessi sisältää seuraavat vaiheet:

• Anamneesi ja kliininen tutkimus: Lääkäri kartoittaa potilaan oireet, aiemmat sairaudet ja mahdolliset riskitekijät, kuten pään vammat tai aiemmat hoidot.
• Verikokeet:
  • TSH-taso: Aivolisäkeperäisessä kilpirauhasen vajaatoiminnassa TSH voi olla normaali tai matala, vaikka kilpirauhashormonien (T4 ja T3) tasot ovat alhaiset.
  • Vapaa T4: Alentunut vapaan T4:n taso on keskeinen osoitus kilpirauhasen vajaatoiminnasta.
  • Muiden hormonien mittaukset: Kortisoli, kasvuhormoni ja sukupuolihormonit voivat paljastaa laajempia aivolisäkkeen toimintahäiriöitä.
• Kuvantamistutkimukset:
  • Magneettikuvaus (MRI): Aivolisäkkeen rakenne ja mahdolliset kasvaimet voidaan selvittää tarkasti MRI-tutkimuksella.
  • Tietokonetomografia (TT): Jos MRI ei ole mahdollinen, voidaan käyttää TT-tutkimusta.
• Funktionaaliset testit: Joissakin tapauksissa tehdään erityistestejä, kuten TRH-testi, jolla arvioidaan aivolisäkkeen reaktiota hypotalamuksen hormonistimulaatioon.

Hoito

Hoidon tavoitteena on korvata kilpirauhashormonin puute. Yleisimmät lääkkeet ovat levotyroksiini, ja käytetään mahdollisimman matalaa annosta, joka tasoittaa kilpirauhasen toimintaa. Hoitoa voidaan tarvita koko eliniän ajan. Lääkitys on jatkettava myös oireiden lievittyessä. Kun korvaushoito on aloitettu, on ilmoitettava kaikista lisääntyneen kilpirauhasaktiivisuuden oireista (hyperkiltirismi), kuten levottomuudesta, nopeasta painonlaskusta ja hikoilusta.

Runsaskuituinen, vähäkalorinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta voivat helpottaa ummetusta ja edistää painonpudotusta, jos painoa on kertynyt matalan kilpirauhasen toiminnan aikana. Hypoadrenalismin yhteydessä lisämunuaisen vajaatoiminnan korvaushoito tulee aloittaa ennen kilpirauhashormonikorvausta. Potilailla, joilla on hypotyreoosi aivolisäkkeen kasvaimesta johtuen, voi olla tarpeen tehdä leikkaus. Leikkaus ei kuitenkaan paranna hypotyreoosia, ja hormonikorvausta tarvitaan edelleen.

Myxedema-kooman hoito tapahtuu laskimonsisäisellä (IV) kilpirauhashormonikorvauksella ja steroiditerapialla. Tukiterapia, kuten happi, avustettu hengitys, nesteiden korvaus ja tehohoitoseuranta, voi myös olla tarpeen.

Komplikaatiot, jos hypotyreoosia ei hoideta

Hypotyreoosin havaitsemattomuus ja hoitamattomuus voivat johtaa vakaviin komplikaatioihin, kuten:

• Kauris: hoitamaton hypotyreoosi voi aiheuttaa suuren kaulakyhmyn, joka vaikeuttaa nielemistä tai hengittämistä.
• Sydän- ja verisuoniongelmat: hypotyreoosipotilailla on lisääntynyt riski sydän- ja verisuonitauteihin ja lipidien aineenvaihdunnan häiriöihin.
• Perifeerinen neuropatia: pitkäaikainen hoitamaton hypotyreoosi voi vahingoittaa perifeerisiä hermoja, aiheuttaen kipua, pistelyä ja tunnottomuutta käsissä ja jaloissa.
• Sukupuolielimistön ongelmat: kilpirauhashormonien alhainen taso voi heikentää lisääntymiskykyä. Tietyt autoimmuunisairaudet, jotka aiheuttavat hypotyreoosia, voivat myös vaikuttaa lisääntymiskykyyn.
• Syntymäviat: kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien äitien synnyttämillä lapsilla on suurempi riski syntymävaurioihin. Hoitamattomalla synnynnäisellä hypotyreoosilla on vakavia kehitysvaikeuksia.
• Myxedema-kooma: pitkäaikainen hoitamaton hypotyreoosi voi johtaa harvinaiseen, mutta hengenvaaralliseen myxedema-koomaan. Tähän tilaan voivat laukaista lääkkeet, infektiot tai stressi. Oireina ovat kylmänsieto, väsymys ja vakava energiahuolto, joka voi edetä koomaan. Myxedema-kooma on hoidon tarpeessa oleva hätätila.

Elämänlaadun tukeminen

Elämänlaadun tukeminen hypotyreoosin hoidossa on tärkeää, jotta potilaiden hyvinvointi ja terveys voidaan säilyttää.

Säännöllinen kilpirauhashormonikorvaus, kuten levotyroksiini, auttaa palauttamaan normaalin kilpirauhasen toiminnan ja lievittämään oireita, kuten väsymystä, painonnousua ja masennusta.

Hyvin hoidettu hypotyreoosi voi parantaa elämänlaatua ja estää vakavampien komplikaatioiden, kuten sydän- ja verisuonitautejen ja perifeerisen neuropatian, kehittymistä.

Lisäksi terveelliset elämäntavat, kuten runsaskuituinen ja vähäkalorinen ruokavalio sekä kohtuullinen liikunta, voivat auttaa vähentämään ummetusta ja edistämään painonhallintaa, mikä tukee entisestään elämänlaatua.

Mikäli potilaalla ilmenee muita sairauksia, kuten hypoadrenalismin aiheuttama lisämunuaisen vajaatoiminta, hoidon tulee kohdistua myös näihin ongelmiin.

Tärkeää on myös seurata kilpirauhashormonitasoja säännöllisesti ja tarvittaessa säätää annostusta, jotta potilas voi elää täysipainoista elämää ilman hoitamatta jääneiden komplikaatioiden pelkoa.