Mikä laukaisee asentohuimauksen (BPPV)?

Asentohuimaus, eli benigni paroksysmaalinen positiivinen vertigo (BPPV), on yksi yleisimmistä huimauksen syistä, ja se voi vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Tila ilmenee tyypillisesti lyhyinä ja äkillisinä huimauskohtauksina, jotka käynnistyvät pään liikkeistä, kuten sängystä noustessa tai päätä kääntäessä. Asentohuimaus ei yleensä ole vaarallinen, mutta se voi olla hyvin epämiellyttävä ja pelottava.

Asentohuimauksen taustalla oleva mekanismi

Asentohuimauksen taustalla on sisäkorvan tasapainoelimen, eli kaarikäytävien, häiriö. Sisäkorvassa on kolme puolipyöreää kaarikäytävää, jotka auttavat aistimaan pään liikkeet. Näiden kaarikäytävien sisällä on hyytelömäistä nestettä, joka liikkuu pään liikkeiden mukana ja lähettää aivoille tietoa kehon asennosta. Normaalisti tasapainokiteet (otoliitit), jotka ovat pieniä kalsiumkarbonaattikiteitä, sijaitsevat sisäkorvan tasapainoelimessä nimeltä soikea ja pyöreä rakkula. Jos nämä kiteet siirtyvät kaarikäytäviin, ne voivat häiritä nestekiertoa ja aiheuttaa harhaanjohtavia tasapainosignaaleja, mikä johtaa huimaukseen.

Mitkä tekijät laukaisevat asentohuimauksen?

Pään äkilliset liikkeet

Asentohuimaus laukaistuu tyypillisesti pään äkillisistä tai tietyistä liikkeistä. Esimerkiksi sängystä ylös nouseminen, makuulle asettuminen, pään kääntäminen tai taivuttaminen taaksepäin voi aiheuttaa huimauksen. Tämä johtuu siitä, että tasapainokiteet liikkuvat kaarikäytävissä, mikä saa aikaan häiriöitä tasapainoa aistivassa järjestelmässä.

Ikääntyminen

Ikääntyminen on merkittävä tekijä asentohuimauksen kehittymisessä. Iän myötä sisäkorvan rakenne voi muuttua, ja tasapainokiteet voivat irrota herkemmin ja siirtyä kaarikäytäviin. Tämä selittää, miksi asentohuimaus on yleisempää ikääntyneiden ihmisten keskuudessa.

Pään vammat ja kolhut

Pään tai niskan vammat voivat myös laukaista asentohuimauksen. Vammat voivat aiheuttaa tasapainokiteiden irtoamisen sisäkorvassa ja johtaa huimaukseen. Esimerkiksi auto-onnettomuudet tai kaatumiset, joissa pään liike on voimakas, voivat altistaa BPPV.

Pitkäaikainen makuuasento

Pitkäaikainen makuuasento, esimerkiksi sairaalahoidon aikana tai leikkauksen jälkeen, voi johtaa tasapainokiteiden siirtymiseen. Tämä voi selittää, miksi joillakin ihmisillä asentohuimaus kehittyy, kun he viettävät pitkiä aikoja vuodelevossa tai toipuvat kirurgisesta toimenpiteestä.

Sairaudet ja korvatulehdukset

Jotkut sairaudet, kuten Menièren tauti, migreeni tai toistuvat korvatulehdukset, voivat lisätä riskiä saada asentohuimausta. Tulehdustilat voivat vaikuttaa sisäkorvan toimintaan ja aiheuttaa häiriöitä tasapainokiteiden sijainnissa.

Geneettiset tekijät

Vaikka asentohuimauksen geneettistä taustaa ei täysin ymmärretä, tutkimukset ovat osoittaneet, että perinnöllisyys saattaa vaikuttaa alttiuteen. Jos perheenjäsenillä on ollut BPPV ä, riski sairastua siihen voi olla suurempi.

Oireet ja diagnoosi

Terveyden tarkastus

Jos havaitset huimauksen oireita, älä jätä niitä huomiotta, vaan valitse luotettava terveydenhuollon laitos tarkastusta varten. Tarkastuksen aikana lääkäri esittää kysymyksiä ja suorittaa useita testejä arvioidakseen huimaustasi. Erityisesti seuraavat oireet ja merkit voivat auttaa diagnosoinnissa:

• Huimauksen merkit ja oireet vahvistetaan silmä- tai päänliikkeillä, jotka johtavat huimauksen vähenemiseen alle minuutissa.
• Huimaus, joka ilmenee silmän liikkeen aikana, esiintyy usein, kun makaat selälläsi, pää käännettynä yhdelle puolelle ja hieman kallistettuna tutkimuspöydän reunalle.
• Hallitsematon silmän liike puolelta toiselle (nystagmuksen oire).
• Hallitsemattomat silmänliikkeet.

Testit

Jos oireiden ja merkkien syytä ei voida selvittää, lääkäri voi määrätä lisätutkimuksia, kuten:

• Elektronystagmografia (ENG) tai videonystagmografia (VNG): Nämä testit auttavat havaitsemaan epänormaalit silmänliikkeet. ENG (jossa käytetään elektrodeja) tai VNG (jossa käytetään pientä kameraa) mittaavat silmän tahattomia liikkeitä eri pään asennoissa tai stimuloimalla joitain elimiä vedellä tai ilmalla. Nämä testit voivat auttaa diagnosoimaan, onko huimaus aiheutunut sisäkorvan sairaudesta.
• Magnetinen resonanssikuvaus (MRI): MRI käyttää voimakasta magneettikenttää ja radiotaajuusaaltoja luodakseen poikkikuvia päästä ja kehosta. Lääkäri voi käyttää näitä kuvia määrittääkseen ja diagnosoidakseen erilaisia sairauden merkkejä. MRI voi myös auttaa sulkemaan pois muita huimauksen mahdollisia syitä.

Miten asentohuimaus vaikuttaa elämään?

Asentohuimaus voi olla erittäin häiritsevä tila, joka vaikuttaa henkilön päivittäiseen elämään. Vaikka se on usein harmiton ja katoaa ilman pitkäaikaisia seurauksia, toistuvat huimauskohtaukset voivat vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi. Huimauskohtaukset voivat estää tavallisia toimintoja, kuten autolla ajamista, kotitöiden tekemistä tai jopa kävelyä ulkona, koska pelko kaatumisesta ja huimauksen pahenemisesta voi estää ihmistä liikkumasta normaalisti.

Asentohuimauksen vaikutukset voivat olla myös psykologisia. Toistuvat huimauskohtaukset voivat aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, mikä puolestaan voi johtaa elämän rajoittamiseen ja sosiaalisten tilanteiden välttämiseen. Tämä voi johtaa masennukseen ja yleiseen elämänlaadun heikkenemiseen. Huimauksen pelko voi myös estää potilasta hakeutumasta hoitoon, mikä pahentaa oireita ja hidastaa elpymistä.

Hoito

Asentohuimauksen hoitoon käytetään usein erilaisia liikeharjoituksia, kuten Epleyn tai Semontin menetelmiä, jotka auttavat siirtämään tasapainokiteet pois kaarikäytävistä. Nämä menetelmät voivat olla erittäin tehokkaita ja lievittää oireita nopeasti. Joissakin tapauksissa oireet voivat uusiutua, ja hoitokertoja tarvitaan useampia.

Hyvänlaatuinen asentohuimaus voi parantua itsestään muutaman viikon tai kuukauden kuluessa. Kuitenkin oireiden lievittämiseksi nopeammin, erikoislääkäri, kuten kuulonhuoltoasiantuntija tai kuntoutuslääkäri, voi suorittaa toimenpiteitä, joilla siirretään korvassa olevia nesteitä tai kiinteitä hiukkasia takaisin oikeisiin paikkoihin.

Canalithin uudelleensijoittaminen

Canalithin uudelleensijoittamisprosessi sisältää useita yksinkertaisia ja hitaita liikkeitä pään asennon määrittämiseksi. Tavoitteena on siirtää pienet kivet (tunnetaan myös nimellä otokonia) sisäkorvassa olevasta nesteen täyttämästä puolipyöreästä kanavasta tasapainoväylään, jossa nämä hiukkaset eivät enää aiheuta huimausta.

Jokainen liike pidetään noin 30 sekunnin ajan. Jos ilmenee oireita tai silmänliikkeitä, jotka poikkeavat normaalista, liike keskeytetään. Tämä hoitomenetelmä on usein tehokas 1-2 toimenpiteen jälkeen. Lääkäri voi myös ohjeistaa sinua suorittamaan canalithin uudelleensijoittamisprosessin kotona, jos se on tarpeen.

Kirurginen toimenpide

Hyvin harvinaisissa tapauksissa, joissa canalithin uudelleensijoittaminen ei ole tuottanut tuloksia, lääkäri voi ehdottaa kirurgista toimenpidettä. Tässä toimenpiteessä käytetään luupistettä estämään sisäkorvan osa, joka aiheuttaa huimausta. Pistin estää puolipyöreän kanavan reagoimasta Canalith-hiukkasten liikkeisiin tai pään liikkeisiin yleisesti. Luupistokirurgian onnistumisprosentti on noin 90%.

Asentohuimauksen laukaisee yleensä pään äkillinen liike, ikääntymiseen liittyvät muutokset, vammat tai muut sisäkorvan häiriöt. Vaikka tila voi olla hyvin epämiellyttävä, se on yleensä hoidettavissa erilaisilla harjoituksilla ja liikehoidoilla. Jos kohtaat usein huimauskohtauksia, on tärkeää hakeutua lääkäriin selvittämään syyt ja saamaan oikea hoito.