Mikä on delirium: Syyt, oireet ja riskitekijät

Delirium on usein väärin ymmärretty ja huomiotta jäänyt tila, erityisesti sen vaikutuksen suhteen liikkuvuuteen. Vaikka monet keskittyvät hoitamaan deliriumin välittömiä oireita, he saattavat unohtaa, kuinka liikkuvuus, tai sen puute, voi merkittävästi vaikuttaa tämän tilan kehittymiseen ja etenemiseen.

Delirium, akuutti sekavuustila, voi vakavasti vaikuttaa potilaiden fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin. Kuitenkin vähemmän keskusteltu asia on liikkuvuuden ja fysioterapian rooli deliriumin hallinnassa ja ehkäisyssä. Tämä blogi tutkii yhteyttä deliriumin ja liikkuvuuden välillä, kuinka fysioterapia voi auttaa sekä miksi fyysisen aktiivisuuden ylläpitäminen on ratkaisevan tärkeää deliriumista kärsiville potilaille.

Mikä on delirium?

Delirium on vakava, usein tilapäinen mielenterveystila, joka aiheuttaa sekavuutta, hämmennystä ja kyvyttömyyttä keskittyä tai ajatella selkeästi. Se voi kehittyä nopeasti ja johtuu yleensä taustalla olevasta lääketieteellisestä tilasta. Sairaalaympäristössä delirium on erityisen yleistä vanhemmilla aikuisilla, erityisesti niillä, jotka ovat alttiina leikkauksille, toipumassa infektioista tai hallitsevat kroonisia sairauksia.

Deliriumin syyt

Deliriumia laukaisevat erilaiset tekijät, kuten:

– Infektiot (kuten virtsatieinfektiot tai keuhkokuume)
– Lääkkeet (kuten rauhoittavat aineet tai opioidit)
– Leikkaus, erityisesti vanhemmilla aikuisilla tai niillä, joilla on olemassa olevia terveysongelmia
– Nestehukka tai aliravitsemus
– Sairaalaympäristö (kuten luonnonvalon puute, melu ja epäsäännölliset unirutiinit)
– Krooniset sairaudet, mukaan lukien dementia ja diabetes

Deliriumin oireet

Deliriumin oireet voivat vaihdella, mutta yleisiä merkkejä ovat:

– Yhtäkkiä ilmenevä sekavuus tai hämmennys
– Vaikeus keskittyä tai ajatella selkeästi
– Kyvyttömyys tunnistaa tuttuja kasvoja tai paikkoja
– Hallusinaatiot tai harhaluulot
– Nopeat mielialan vaihtelut
– Unihäiriöt

Deliriumin riskitekijät

Vanhemmat aikuiset ovat suuremmassa riskissä sairastua deliriumiin, erityisesti ne, joilla on useita terveysongelmia tai kognitiivisia heikkouksia. Muita riskitekijöitä ovat:

– Ikä (yli 65)
– Aikaisempi deliriumin historia
– Kognitiivinen heikkeneminen tai dementia
– Vakava sairaus tai leikkaus
– Tiettyjen lääkkeiden käyttö, erityisesti rauhoittavien aineiden ja opioidien

Yhteys deliriumin ja liikkuvuuden välillä

Nyt kun ymmärrämme deliriumin ja sen syyt, tutustutaan siihen, kuinka liikkuvuus ja fyysinen aktiivisuus liittyvät sen kehittämiseen ja hallintaan.

Yksi deliriumin aliarvioiduista näkökohdista on sen vaikutus liikkuvuuteen. Delirium voi aiheuttaa merkittävän vähennyksen fyysisessä aktiivisuudessa sekavuuden, pelon ja fyysisen heikkouden vuoksi. Deliriumista kärsivät potilaat kokevat usein vaikeuksia liikkua tai he voivat olla liian hämmennyksissään kävelläkseen tai suorittaakseen perustoimintoja.

Kuitenkin liikkuvuuden puute ja pitkäaikainen vuodelepo voivat merkittävästi pahentaa deliriumin oireita. Tässä fysioterapialla on tärkeä rooli. Varhainen interventio liikkuvuusharjoitusten ja fysioterapian avulla voi auttaa hallitsemaan deliriumia ja ehkäisemään sen etenemistä seuraavilla tavoilla:

– Verisuoniston parantaminen: Säännöllinen liikunta parantaa verenkiertoa, mikä on välttämätöntä aivotoiminnalle ja deliriumin riskin vähentämiselle.
– Kognitiivisen toiminnan ylläpitäminen: Fyysinen aktiivisuus on osoitettu stimuloivan aivotoimintaa ja parantavan kognitiivista terveyttä, mikä on ratkaisevaa deliriumista kärsiville potilaille.
– Mielialan kohottaminen: Fyysinen aktiivisuus auttaa vapauttamaan endorfiineja, jotka voivat lievittää mielialan vaihteluita ja ärtyneisyyttä, jotka usein liittyvät deliriumiin.
– Sedatiivisten vaikutusten vähentäminen: Fysioterapia auttaa vastustamaan rauhoittavien vaikutusten vaikutuksia edistämällä luonnollista kehon liikettä ja voimaa potilaille, jotka ovat olleet rauhoitettuja kivun tai muiden ongelmien vuoksi.

Kuinka fysioterapia auttaa hallitsemaan deliriumia

Fysioterapialla on tärkeä rooli sekä deliriumin ehkäisyssä että hoidossa. Tässä on joitakin käytännön fysioterapiamenetelmiä deliriumin hallintaan:

– Hellävaraiset liikkuvuusharjoitukset: Aloittaminen yksinkertaisilla, matalan vaikutuksen harjoituksilla, kuten jalkojen nostamisella, nilkkapumpuilla ja istuvilla marssiharjoituksilla, voi auttaa pitämään lihakset aktiivisina ilman liiallista rasitusta.
– Vahvistamisharjoitukset: Kun liikkuvuus paranee, vahvistamisharjoituksia, kuten kyykkyjä ja vastusharjoittelua, voidaan ottaa mukaan lihasmassan ja tasapainon ylläpitämiseksi, mikä vähentää kaatumisriskiä ja fyysistä heikentymistä.
– Asennon harjoittelu: Oikea asento ja kehon mekaniikka auttavat verenkiertoa ja vähentävät fyysistä epämukavuutta, jota usein esiintyy pitkien aikojen passiivisuudessa tai vuodelevossa.
– Kävely ja toiminnalliset tehtävät: Lyhyet kävelysessiot ja toimintojen, kuten istumisen, seisomisen ja sängystä nousemisen harjoittelu, auttavat parantamaan toiminnallista liikkuvuutta.
– Kognitiivinen stimulaatio: Yhdistettynä fyysisiin harjoituksiin, kognitiivinen stimulaatio, kuten vuorovaikutteiset pelit ja tehtävät, voi auttaa stimuloimaan aivoja ja vähentämään sekavuutta.

Varhaisen interventioiden tärkeys

Mitä aikaisemmin liikkuvuusinterventioita otetaan käyttöön, sitä tehokkaampia ne voivat olla deliriumin ehkäisyssä ja hallinnassa. Tämä on erityisen kriittistä vanhemmille aikuisille, jotka ovat sairaalassa tai toipuvat leikkauksista. Fysioterapian aloittaminen aikaisin auttaa välttämään pitkäaikaista liikkuvuuden puutetta, joka voi pahentaa sekavuutta, heikkoutta ja deliriumin oireita.

Lisäksi deliriumin käsittely liikkuvuusstrategioiden avulla voi merkittävästi lyhentää sairaalassaoloaikoja, vähentää rauhoittavien lääkkeiden tarvetta ja parantaa yleisiä toipumistuloksia. Monissa tapauksissa potilaat, joita kannustetaan pysymään aktiivisina, jopa vähäisesti, kokevat vähemmän vakavaa deliriumia ja toipuvat nopeammin.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Voiko fysioterapia estää deliriumin kaikilta potilailta?

Fysioterapia voi merkittävästi vähentää deliriumin riskiä, erityisesti riskiryhmiin kuuluvilla, kuten vanhemmilla aikuisilla ja leikkauksesta toipuvilla. Kuitenkin delirium voi silti kehittyä muiden tekijöiden, kuten infektioiden tai lääkereaktioiden vuoksi.

Kuinka kauan potilaiden tulisi osallistua fysioterapiaan deliriumin hallinnassa?

Fysioterapian kesto riippuu deliriumin vakavuudesta ja potilaan yleisestä terveydestä. Suositellaan aloittamaan mahdollisimman pian ja jatkamaan, kunnes potilas on vakaa, yleensä muutama viikko deliriumin alkamisen jälkeen.

Onko fyysinen harjoittelu turvallista deliriumista kärsiville potilaille?

Kyllä, hellävaraiset liikkuvuusharjoitukset ovat turvallisia ja suositeltavia useimmille potilaille. Kuitenkin harjoitusten tulisi olla räätälöityjä kunkin potilaan kykyjen ja rajoitusten mukaan, ja terveydenhuollon ammattilaisen tulisi ohjata prosessia.

Voiko delirium johtaa pysyviin liikkuvuusongelmiin?

Jos deliriumia ei hoideta nopeasti, se voi myötävaikuttaa pitkäaikaiseen liikkuvuuden puutteeseen, mikä johtaa lihasheikkouteen ja muihin pitkäaikaisiin liikkuvuusongelmiin. Varhainen fysioterapia voi auttaa ehkäisemään tätä.

Onko fysioterapialla haittavaikutuksia deliriumista kärsiville potilaille?

Oikein tehtynä fysioterapialla on yleensä vain vähän haittavaikutuksia. Kuitenkin liiallinen rasitus tai sopimattomat harjoitukset voivat johtaa väsymykseen tai vammoihin. On tärkeää noudattaa asteittaista lähestymistapaa potilaan tilan perusteella.